keskiviikko 9. huhtikuuta 2008

Varusteista

Kaikilla oli vaatetuksena normaali kerrospukeutumishässäkkä: goretexia pintaan ja merinovillaa alle. Tosin neljäs päivä oli niin tuuleton että välifleecen kanssa pystyi hiihtelemään. Kylmyyden tunsi käsissä, kun ilman hanskoja ei illansuussa pystynyt tekemään yhtään mitään. Tosin kevyetkin sormikkaat riittivät ensihätään.

Eräsuksilla reissussa ei ollut merkitystä. Normaalit sukkapukumiesten vehkeetkin olisivat riittäneet tällä reissulla. Pehmeän pinnan (5-10 cm) alla oli kova pohja. Missään vaiheessa ei edes jaloin uponnut hankeen kengänvartta myöden. Reissussa oli yhdet SA-INT malliset, yhdet Karhun teräskanttiset ja yhdet tellusukset. Vain SA-vehkeet olivat yli 2 metriset. Teräskanteista oli eniten iloa laskuissa. Tellut olivat tellusiteillä ja nahkaisilla monoilla. Toiset olivat SA-INT siteillä ja huopakumisaappailla. Tellumonot toimivat paremmin, koska niiden sisävuori ei kerännyt kosteutta. Saappaat seisoivat aamuisin tönkkösuolattuina silleinä. Huopavuoria kuivateltiin ulkona tuulessa ja pakkasessa sekä ahkion päällä auringossa. Läpikuivia niistä ei tullut, mutta sen verran kosteus lähti että seuraavana aamuna sai "kuivina" jalkaan. Leirikengistä ei siis ollut haittaa.

Kaikki tavarat kuljetettiin kolmella one off-ahkiolla, joissa oli Fjällpulkenin H-aisat. Tälle reissulle kamat mahtuivat hyvin mukaan. Vaikka ahkioiden takia mihinkään grammajeesusteluun ei ollut aihetta niin Opan 5 litran ja 1 kilon teräskattila jäi kotiin ja tilalle hankittiin puolet kevyempi 4,5 litrainen Trangian alumiinikattila.

Kaikilla oli suksissa nousukarvat, jolloin ahkion kanssa eteneminen tokan päivän tiukassa nousussa oli sujuvaa, eikä niistä muinakaan päivinä ollut haittaa. Jussin kadotettua karvansa kesken reissun voi verrata että ilman ahkiota nousu karvoilla oli puolet nopeampaa kuin V-tyylillä Akan rinteellä. Tosin kun reissun alussa on tiukammat nousut, niin karvat kannattaa laittaa suksen pohjaan lämpimissä olosuhteissa kotona. Miinus 30 asteessa karvan liimaan (tai minkään teipin liiman) tarttuvuus on olematonta.

Keittimiä varten tehtiin 300mmx350mm kokoiset keitinlaatikot. Toiseen mahtui kuljetuksessa Primuksen multifuel (jalat taitettuna), bensapullo ja 4,5 & 2,5 litraiset kattilat sisäkkäin. Toiseen mahtui MSR XGK:n kanssa bensapullo ja 2,5 & 2,0 litran kattilat sisäkkäin. Keitinlaatikot kuljetettiin isommissa muovilaatikoissa (Orthex 500), joissa laatikon alla oli loput bensapullot, täyttösuppilo, kauhat & tiskiharjat ym. Muovilaatikon pisin sivu oli sopiva ahkion leveyden kanssa. Keitinlaatikoissa oli kiinni sammutuskankaat suojaamaan telttaa. Kaupan ompeleet sammutuskankaissa olivat lähinnä silmänpalvontaa, joten ne pitää ommella uusiksi. Keitinlaatikot sulattivat hieman hankea altaan, joten kattilan puoleinen kulma pakkasi painumaan. Tämä olisi vältettävissä pienillä vanerinpalasilla.



Keittimissä käytettiin Primuksen puhdistettua bensaa (n 4 eur/litra) menestyksekkäästi. Keittimissä ei huoltotarpeita ja kattilan pinnat noettomia. Nikkaluoktasta peräisin ollut kerosiini tukki MSR:n ja nokesi kattilan. Primuksen pumppu & korkki sopi MSR:n polttoainepulloihin, mutta MSR:n pumppu ei ollut tiivis Primuksen polttoainepullojen kanssa. Polttoainekulutus oli hyvin lähellä 0,25 litra/äijä/päivä. Tosin korkkien ja kerosiinin takia bensan hävikki oli vähintään yhden päivän tarpeen verran (> 0,75L). Lisää tehoa keittimiin sai laittamalla tuulensuojafoliot paikoilleen vaikka teltan sisälle keiteltiinkin. Zippo toimi reissun yhdellä täytöllä ja bensa syttyi hyvin. Kerosiini ei syttynyt mutta siihen auttoi tulitikku.

Mitään sahoja tai kirveitä ei ollut mukana, kun ei niille ollut mitään käyttöä.

Kylmyys aiheutti ihon kuivamista, joten ensiapulaukun teipit ja comspeedit oli tarpeen (lämmitettyinä) ihon kursintaan.

Kelin ollessa näinkin kirkas, suunnistus oli leppoisaa eikä mukana kannettuja GPS:iä oikeasti tarvittu kuin päivämatkojen hahmottamiseen.

Ei kommentteja: