Lisätty muutama kuva selventämään tekstiä.
Reissun aikana pääsiäispyhinä Nikkaluoktassa mitattiin Ruotsin tämän vuoden kovimmat pakkaslukemat -36, -40.8 ja -36 astetetta kolmena peräkkäisenä päivänä. Nikkaluoktan ja Ritsemin välimatka on noin 100 kilometriä linnuntietä.
lauantai 12. huhtikuuta 2008
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
Varusteista
Kaikilla oli vaatetuksena normaali kerrospukeutumishässäkkä: goretexia pintaan ja merinovillaa alle. Tosin neljäs päivä oli niin tuuleton että välifleecen kanssa pystyi hiihtelemään. Kylmyyden tunsi käsissä, kun ilman hanskoja ei illansuussa pystynyt tekemään yhtään mitään. Tosin kevyetkin sormikkaat riittivät ensihätään.
Eräsuksilla reissussa ei ollut merkitystä. Normaalit sukkapukumiesten vehkeetkin olisivat riittäneet tällä reissulla. Pehmeän pinnan (5-10 cm) alla oli kova pohja. Missään vaiheessa ei edes jaloin uponnut hankeen kengänvartta myöden. Reissussa oli yhdet SA-INT malliset, yhdet Karhun teräskanttiset ja yhdet tellusukset. Vain SA-vehkeet olivat yli 2 metriset. Teräskanteista oli eniten iloa laskuissa. Tellut olivat tellusiteillä ja nahkaisilla monoilla. Toiset olivat SA-INT siteillä ja huopakumisaappailla. Tellumonot toimivat paremmin, koska niiden sisävuori ei kerännyt kosteutta. Saappaat seisoivat aamuisin tönkkösuolattuina silleinä. Huopavuoria kuivateltiin ulkona tuulessa ja pakkasessa sekä ahkion päällä auringossa. Läpikuivia niistä ei tullut, mutta sen verran kosteus lähti että seuraavana aamuna sai "kuivina" jalkaan. Leirikengistä ei siis ollut haittaa.
Kaikki tavarat kuljetettiin kolmella one off-ahkiolla, joissa oli Fjällpulkenin H-aisat. Tälle reissulle kamat mahtuivat hyvin mukaan. Vaikka ahkioiden takia mihinkään grammajeesusteluun ei ollut aihetta niin Opan 5 litran ja 1 kilon teräskattila jäi kotiin ja tilalle hankittiin puolet kevyempi 4,5 litrainen Trangian alumiinikattila.
Kaikilla oli suksissa nousukarvat, jolloin ahkion kanssa eteneminen tokan päivän tiukassa nousussa oli sujuvaa, eikä niistä muinakaan päivinä ollut haittaa. Jussin kadotettua karvansa kesken reissun voi verrata että ilman ahkiota nousu karvoilla oli puolet nopeampaa kuin V-tyylillä Akan rinteellä. Tosin kun reissun alussa on tiukammat nousut, niin karvat kannattaa laittaa suksen pohjaan lämpimissä olosuhteissa kotona. Miinus 30 asteessa karvan liimaan (tai minkään teipin liiman) tarttuvuus on olematonta.
Keittimiä varten tehtiin 300mmx350mm kokoiset keitinlaatikot. Toiseen mahtui kuljetuksessa Primuksen multifuel (jalat taitettuna), bensapullo ja 4,5 & 2,5 litraiset kattilat sisäkkäin. Toiseen mahtui MSR XGK:n kanssa bensapullo ja 2,5 & 2,0 litran kattilat sisäkkäin. Keitinlaatikot kuljetettiin isommissa muovilaatikoissa (Orthex 500), joissa laatikon alla oli loput bensapullot, täyttösuppilo, kauhat & tiskiharjat ym. Muovilaatikon pisin sivu oli sopiva ahkion leveyden kanssa. Keitinlaatikoissa oli kiinni sammutuskankaat suojaamaan telttaa. Kaupan ompeleet sammutuskankaissa olivat lähinnä silmänpalvontaa, joten ne pitää ommella uusiksi. Keitinlaatikot sulattivat hieman hankea altaan, joten kattilan puoleinen kulma pakkasi painumaan. Tämä olisi vältettävissä pienillä vanerinpalasilla.
Keittimissä käytettiin Primuksen puhdistettua bensaa (n 4 eur/litra) menestyksekkäästi. Keittimissä ei huoltotarpeita ja kattilan pinnat noettomia. Nikkaluoktasta peräisin ollut kerosiini tukki MSR:n ja nokesi kattilan. Primuksen pumppu & korkki sopi MSR:n polttoainepulloihin, mutta MSR:n pumppu ei ollut tiivis Primuksen polttoainepullojen kanssa. Polttoainekulutus oli hyvin lähellä 0,25 litra/äijä/päivä. Tosin korkkien ja kerosiinin takia bensan hävikki oli vähintään yhden päivän tarpeen verran (> 0,75L). Lisää tehoa keittimiin sai laittamalla tuulensuojafoliot paikoilleen vaikka teltan sisälle keiteltiinkin. Zippo toimi reissun yhdellä täytöllä ja bensa syttyi hyvin. Kerosiini ei syttynyt mutta siihen auttoi tulitikku.
Mitään sahoja tai kirveitä ei ollut mukana, kun ei niille ollut mitään käyttöä.
Kylmyys aiheutti ihon kuivamista, joten ensiapulaukun teipit ja comspeedit oli tarpeen (lämmitettyinä) ihon kursintaan.
Kelin ollessa näinkin kirkas, suunnistus oli leppoisaa eikä mukana kannettuja GPS:iä oikeasti tarvittu kuin päivämatkojen hahmottamiseen.
Eräsuksilla reissussa ei ollut merkitystä. Normaalit sukkapukumiesten vehkeetkin olisivat riittäneet tällä reissulla. Pehmeän pinnan (5-10 cm) alla oli kova pohja. Missään vaiheessa ei edes jaloin uponnut hankeen kengänvartta myöden. Reissussa oli yhdet SA-INT malliset, yhdet Karhun teräskanttiset ja yhdet tellusukset. Vain SA-vehkeet olivat yli 2 metriset. Teräskanteista oli eniten iloa laskuissa. Tellut olivat tellusiteillä ja nahkaisilla monoilla. Toiset olivat SA-INT siteillä ja huopakumisaappailla. Tellumonot toimivat paremmin, koska niiden sisävuori ei kerännyt kosteutta. Saappaat seisoivat aamuisin tönkkösuolattuina silleinä. Huopavuoria kuivateltiin ulkona tuulessa ja pakkasessa sekä ahkion päällä auringossa. Läpikuivia niistä ei tullut, mutta sen verran kosteus lähti että seuraavana aamuna sai "kuivina" jalkaan. Leirikengistä ei siis ollut haittaa.
Kaikki tavarat kuljetettiin kolmella one off-ahkiolla, joissa oli Fjällpulkenin H-aisat. Tälle reissulle kamat mahtuivat hyvin mukaan. Vaikka ahkioiden takia mihinkään grammajeesusteluun ei ollut aihetta niin Opan 5 litran ja 1 kilon teräskattila jäi kotiin ja tilalle hankittiin puolet kevyempi 4,5 litrainen Trangian alumiinikattila.
Kaikilla oli suksissa nousukarvat, jolloin ahkion kanssa eteneminen tokan päivän tiukassa nousussa oli sujuvaa, eikä niistä muinakaan päivinä ollut haittaa. Jussin kadotettua karvansa kesken reissun voi verrata että ilman ahkiota nousu karvoilla oli puolet nopeampaa kuin V-tyylillä Akan rinteellä. Tosin kun reissun alussa on tiukammat nousut, niin karvat kannattaa laittaa suksen pohjaan lämpimissä olosuhteissa kotona. Miinus 30 asteessa karvan liimaan (tai minkään teipin liiman) tarttuvuus on olematonta.
Keittimiä varten tehtiin 300mmx350mm kokoiset keitinlaatikot. Toiseen mahtui kuljetuksessa Primuksen multifuel (jalat taitettuna), bensapullo ja 4,5 & 2,5 litraiset kattilat sisäkkäin. Toiseen mahtui MSR XGK:n kanssa bensapullo ja 2,5 & 2,0 litran kattilat sisäkkäin. Keitinlaatikot kuljetettiin isommissa muovilaatikoissa (Orthex 500), joissa laatikon alla oli loput bensapullot, täyttösuppilo, kauhat & tiskiharjat ym. Muovilaatikon pisin sivu oli sopiva ahkion leveyden kanssa. Keitinlaatikoissa oli kiinni sammutuskankaat suojaamaan telttaa. Kaupan ompeleet sammutuskankaissa olivat lähinnä silmänpalvontaa, joten ne pitää ommella uusiksi. Keitinlaatikot sulattivat hieman hankea altaan, joten kattilan puoleinen kulma pakkasi painumaan. Tämä olisi vältettävissä pienillä vanerinpalasilla.
Keittimissä käytettiin Primuksen puhdistettua bensaa (n 4 eur/litra) menestyksekkäästi. Keittimissä ei huoltotarpeita ja kattilan pinnat noettomia. Nikkaluoktasta peräisin ollut kerosiini tukki MSR:n ja nokesi kattilan. Primuksen pumppu & korkki sopi MSR:n polttoainepulloihin, mutta MSR:n pumppu ei ollut tiivis Primuksen polttoainepullojen kanssa. Polttoainekulutus oli hyvin lähellä 0,25 litra/äijä/päivä. Tosin korkkien ja kerosiinin takia bensan hävikki oli vähintään yhden päivän tarpeen verran (> 0,75L). Lisää tehoa keittimiin sai laittamalla tuulensuojafoliot paikoilleen vaikka teltan sisälle keiteltiinkin. Zippo toimi reissun yhdellä täytöllä ja bensa syttyi hyvin. Kerosiini ei syttynyt mutta siihen auttoi tulitikku.
Mitään sahoja tai kirveitä ei ollut mukana, kun ei niille ollut mitään käyttöä.
Kylmyys aiheutti ihon kuivamista, joten ensiapulaukun teipit ja comspeedit oli tarpeen (lämmitettyinä) ihon kursintaan.
Kelin ollessa näinkin kirkas, suunnistus oli leppoisaa eikä mukana kannettuja GPS:iä oikeasti tarvittu kuin päivämatkojen hahmottamiseen.
Ruokalista
Päivän ruokalista näytti suurin piirtein tältä. Tosin keitot oli valmiiksi pussitettu per vaeltaja, joten kukin söi ne oman maun mukaisessa järjestyksessä. Päiväkeksit ja ilta/välipalat syötiin, kun tuli sellainen olo, että nyt tarvitaan jotain mahantäytettä. Tosin makeat iltapalat tuntuivat maistuvan enemmän kuin suolaiset (rinkeli vs. TUC-suolakeksi).
AAMUPALA
Omena-kaneli puuro, kahvi, sokeri, leipä, margariini, metvursti
Hapankorppu
Kahvi
Tee
Omena-kaneli puurohetki
Metvursti
Mätitahna
Hieno sokeri
LOUNAS
Tomaattikeitto + lisäpasta, tumma leipä
Tee
Näkkileipä
Lisäpasta
Lisäriisi
Metvursti
Kuivattu jauheliha
Tomaattikeitto
PÄIVÄTEE
Päivätee + keksi
Tee
Hieno sokeri
Keksipaketti
PÄIVÄLLINEN
Katso erillinen lista alempana
ILTA/VÄLIPALA
Kaakao, sokeri, sokerikorppu
Sokerikorppu
Kaakaokahvijauhe
Hieno sokeri
Päivälliset ruoka-aineineen näytti tältä. Lähinnä muusi & lisuke tehtiin kahdessa kattilassa (2,5 litraisissa), muuten ruoat keiteltiin 4,5 litran kattilassa, niin ei reunojen korkeus ahdistanut. Mukana oli yksi 0,75 litran ruokatermari, johon aamulla heitettiin kuivatut lihat (ei siis kasviksia) ja loppuosa täyteen kuumaa vettä. Illaksi lihat olivat palautuneet takaisin normaaliin muotoonsa. Termarin koko sopi mainiosti kolmen hengen liha-annoksiin (n. 700 - 800 g).
Kuivauksessa ruokien painot tipahtivat kiitettävästi
Naudan suikale 800 g -> 180 g
Riistakäristys 720 g -> 180 g
Frutti di mare pastan äyriäiset (200+280+170)=650 g -> 150 g
Kinkkusuikale 350 g -> 100 g
Peruna (puolikypsä) 830 g -> 140 g
Jauheliha-herne-maissi-paprika risotto
Riisi
Kuivattu herne-maissi-paprika
Kuivattu jauheliha
Grillimauste
Sitruunapippuri
Suola
Tex-Mex mausteseos, vihannessuikaleita, broileria, riisiä
Tex-Mex mausteseos
Kuivattu suikalevihannes
Kuivattu broilerinsuikale
Lihaliemikuutio
Riisi
Frutti di mare pasta
Spagetti
Kuivattu katkarapu
Kuivattu simpukka
Kuivattu tonnikala
Tomaattimurska (yrtti)
Juustoraaste
Valkosipulijauhe
Perunamuusi, liha-vihanneskastike
Kuivattu suikalevihannes
Kuivattu porsaansuikale
Lihaliemikuutio
Perunamuusijauhe (pekoni)
Kuivattu sipuli
Paprika
Suola
Kookosbroileri, vihannessuikaleita, nuudeleita
Kuivattu mango tms hedelmä
Nuudelit
Kuivattu suikalevihannes
Kuivattu broilerinsuikale
Lihaliemikuutio
Kookosmaitotiiviste
Riistakäristys, perunamuusi, puolukkahillo
Kuivattu riistakäristys
Puolukka
Hieno sokeri
Lihaliemikuutio
Perunamuusijauhe (normaali)
Valkosipulikermaperunat ja pippurine lihakastike
Kuivattu naudansuikale
Kuivattu perunakuutio
Valkosipulijauhe
Lihaliemikuutio
Ruokakerma
Mustapippuri
Suola
Tortelliinit, tomaatti-kinkkukastike
Juustotäytteinen tortelliini
Kuivattu kinkkusuikale
Kuivattu sipuli
Tomaattimurska (valkosipuli)
Valkosipulijauhe
Mustapippuri
Suola
Suurin haaste oli loppujen lopuksi pakkanen, sillä se riitti jäädyttämään kaiken. Suurin ongelma oli tuoreen leivän, metwurstin ja tahnojen jäätyminen. Leipiä sulateltiin kattilan kannen päällä hukkalämmössä. Samoin kun metwurstista veitsellä nappasi sentin palan, niin kattilan kannen päällä sen sai sulamaan sen verran että siivut irtosivat. Tahnat sulasivat päivän aikana Gore-takin sisätaskussa. Sydämen puolella vaikutti olevan hieman parempi lämmöntuotanto kuin oikealla puolella. Tahnojen rakenne (kevytmajoneesi, pikkelsi) oli muuttunut pakastuksen jälkeen paljon. Kinkkutahna ja savuporojuusto näyttivät juuri siltä kuin tehtaan tuotantolinjallakin. Tosin heti kun viidentenä aamuna pakkanen oli laskenut yöllä 10-15 asteen väliin niin leivätkin olivat syömäkuntoisia puoli päivää.
Pakkasen takia olisi kannattanut ottaa mahdollisimman vähän tuoretta ruokaa (leivät, karjalanpiirakka, minikorvapuustit) ja niiden tilalle sitten näkkileipää tms. Hienoa sokeria ei oikeastaan tarvittu kuin puolukoihin, joten jokin minisokeripalaboksi olisi toiminut paremmin.
AAMUPALA
Omena-kaneli puuro, kahvi, sokeri, leipä, margariini, metvursti
Hapankorppu
Kahvi
Tee
Omena-kaneli puurohetki
Metvursti
Mätitahna
Hieno sokeri
LOUNAS
Tomaattikeitto + lisäpasta, tumma leipä
Tee
Näkkileipä
Lisäpasta
Lisäriisi
Metvursti
Kuivattu jauheliha
Tomaattikeitto
PÄIVÄTEE
Päivätee + keksi
Tee
Hieno sokeri
Keksipaketti
PÄIVÄLLINEN
Katso erillinen lista alempana
ILTA/VÄLIPALA
Kaakao, sokeri, sokerikorppu
Sokerikorppu
Kaakaokahvijauhe
Hieno sokeri
Päivälliset ruoka-aineineen näytti tältä. Lähinnä muusi & lisuke tehtiin kahdessa kattilassa (2,5 litraisissa), muuten ruoat keiteltiin 4,5 litran kattilassa, niin ei reunojen korkeus ahdistanut. Mukana oli yksi 0,75 litran ruokatermari, johon aamulla heitettiin kuivatut lihat (ei siis kasviksia) ja loppuosa täyteen kuumaa vettä. Illaksi lihat olivat palautuneet takaisin normaaliin muotoonsa. Termarin koko sopi mainiosti kolmen hengen liha-annoksiin (n. 700 - 800 g).
Kuivauksessa ruokien painot tipahtivat kiitettävästi
Naudan suikale 800 g -> 180 g
Riistakäristys 720 g -> 180 g
Frutti di mare pastan äyriäiset (200+280+170)=650 g -> 150 g
Kinkkusuikale 350 g -> 100 g
Peruna (puolikypsä) 830 g -> 140 g
Jauheliha-herne-maissi-paprika risotto
Riisi
Kuivattu herne-maissi-paprika
Kuivattu jauheliha
Grillimauste
Sitruunapippuri
Suola
Tex-Mex mausteseos, vihannessuikaleita, broileria, riisiä
Tex-Mex mausteseos
Kuivattu suikalevihannes
Kuivattu broilerinsuikale
Lihaliemikuutio
Riisi
Frutti di mare pasta
Spagetti
Kuivattu katkarapu
Kuivattu simpukka
Kuivattu tonnikala
Tomaattimurska (yrtti)
Juustoraaste
Valkosipulijauhe
Perunamuusi, liha-vihanneskastike
Kuivattu suikalevihannes
Kuivattu porsaansuikale
Lihaliemikuutio
Perunamuusijauhe (pekoni)
Kuivattu sipuli
Paprika
Suola
Kookosbroileri, vihannessuikaleita, nuudeleita
Kuivattu mango tms hedelmä
Nuudelit
Kuivattu suikalevihannes
Kuivattu broilerinsuikale
Lihaliemikuutio
Kookosmaitotiiviste
Riistakäristys, perunamuusi, puolukkahillo
Kuivattu riistakäristys
Puolukka
Hieno sokeri
Lihaliemikuutio
Perunamuusijauhe (normaali)
Valkosipulikermaperunat ja pippurine lihakastike
Kuivattu naudansuikale
Kuivattu perunakuutio
Valkosipulijauhe
Lihaliemikuutio
Ruokakerma
Mustapippuri
Suola
Tortelliinit, tomaatti-kinkkukastike
Juustotäytteinen tortelliini
Kuivattu kinkkusuikale
Kuivattu sipuli
Tomaattimurska (valkosipuli)
Valkosipulijauhe
Mustapippuri
Suola
Suurin haaste oli loppujen lopuksi pakkanen, sillä se riitti jäädyttämään kaiken. Suurin ongelma oli tuoreen leivän, metwurstin ja tahnojen jäätyminen. Leipiä sulateltiin kattilan kannen päällä hukkalämmössä. Samoin kun metwurstista veitsellä nappasi sentin palan, niin kattilan kannen päällä sen sai sulamaan sen verran että siivut irtosivat. Tahnat sulasivat päivän aikana Gore-takin sisätaskussa. Sydämen puolella vaikutti olevan hieman parempi lämmöntuotanto kuin oikealla puolella. Tahnojen rakenne (kevytmajoneesi, pikkelsi) oli muuttunut pakastuksen jälkeen paljon. Kinkkutahna ja savuporojuusto näyttivät juuri siltä kuin tehtaan tuotantolinjallakin. Tosin heti kun viidentenä aamuna pakkanen oli laskenut yöllä 10-15 asteen väliin niin leivätkin olivat syömäkuntoisia puoli päivää.
Pakkasen takia olisi kannattanut ottaa mahdollisimman vähän tuoretta ruokaa (leivät, karjalanpiirakka, minikorvapuustit) ja niiden tilalle sitten näkkileipää tms. Hienoa sokeria ei oikeastaan tarvittu kuin puolukoihin, joten jokin minisokeripalaboksi olisi toiminut paremmin.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
Päiväohjelma
Normaali päivä oli suurinpiirtein seuraavanoloinen (ajat suomen aikaa)
07:30 - 08:00 herätys, kun aurinko alkoi lämmittämään yöpymispaikkaa
08:00 -> Vesien sulattelua, aamupalan valmistus, pakkaaminen
10:30 Lähtö liikkeelle
13:00 Lounas termareista
17:30 - 18:00 Leiriytyminen
18:00 -> päivällisen valmistus, vesien sulattelua
21:00 Nukkumaan (ulkona pimeää)
07:30 - 08:00 herätys, kun aurinko alkoi lämmittämään yöpymispaikkaa
08:00 -> Vesien sulattelua, aamupalan valmistus, pakkaaminen
10:30 Lähtö liikkeelle
13:00 Lounas termareista
17:30 - 18:00 Leiriytyminen
18:00 -> päivällisen valmistus, vesien sulattelua
21:00 Nukkumaan (ulkona pimeää)
Reitti
Ensimmäisenä päivänä hiihdimme Ritsemistä Akkajauren yli Vuojatädno joen suulle, josta nousimme Akan puoliselle rinteelle hiihtämään. Pusikko ei oikeastaan haitannut ahkion vetämistä. Yövyimme Dubbeltoppenilta länteen tulevien laskujokien kohdilla. Päivän hiihtomatka n. 16 km.
Yöpymispaikkamme valinta (kello tuli 18:00) oli osuva, sillä parin sadan metrin päästä alkoi pusikot ja nousu ylänköalueelle Västtopparnan ja Sjnjuvtjudiksen välistä Akan puoleisella rinteellä. Nousua tuli noin n. 500 metristä 850 metriin. Koska nousukarvat irtosivat kahdelta meistä kovan yöpakkasen takia (n. -35 C), niin kävelimme kovaa pohjaa pitkin ensimmäisen tunnin nousun verran kunnes saimme takin sisällä nousukarvat lämmitettyä ja liiman pitämään. Yöksi Nijakin länsipuolelle. Päivän hiihtomatka n. 13 km.
Kolmas päivä kului rattoisasti lähes tasamaalla hiihtäen pitkin Ruohtesvaggea Mikkasstuganille.
Itse kämppä oli lukittu. Vieressä oli pieni kämppä, jossa oli hätäpuhelin, penkit ja pöytä kuudelle hengelle sekä pieni taso. PuuCee löytyi myös paikalta. Yövyimme lähistöllä joen pohjalla. Päivän hiihtomatka n. 17 km.
Neljäntenä päivänä hiihdimme Sarvatjåhkkån puoleista rinnettä pitkin Birtikjavrren kautta Guhkesvaggenin eteläpäässä olevan poroerotuspaikan paikkeille. Tänäänkin hiihto sujui melkein tasaisella maalla. Poroerotuspaikan läheltä löytyi lumen täyttämä PuuCee. Päivän hiihtomatka n. 18 km.
Seuraava päivä käytettiin läheisen Vuojnestjåhkkån (1952 m) huiputukseen. Leiristä matkaa tuli 6 km huipulle, jona aikana noustiin 1100 m.
Nousuun kului neljä tuntia taukoineen ja alas tultiin tunnissa. Nousu sujui suoraviivaisesti nousukarvojen avulla eikä laskussakaan ollut suurempia ongelmia rinteen jyrkkyyden takia. Päivän hiihtomatka n. 14 km.
Kuudentena aamuna aurinko ei herättänytkään meitä, vaan aamun lämpötila oli noussut n -25-30 asteesta n. -10 asteeseen ja ulkona pyrytti lunta. Onneksi tuuli oli selän takaa, kun jatkoimme matkaa pohjoiseen pitkin Guhkesvaggea.
Näkyvyyttä oli sen verran että saimme suunnistettua vaivattomasti ilman kompassisuuntaa näköhavointojen pohjalta. Iltapäivällä pilvipeite hajosi ja tuttu aurinko tuli esille. Illaksi suunnistimme Stuor Stuodakin lounaspuolella olevan porokämpän läheisyyteen. Paikalla oli kaksikin kämppää, joista uudempi oli tiukasta lukittu. Vanhemmassa oli pieni eteinen ja itse kämpässä kaminan lisäksi neljä sänkyä. Ovessa ei ollut mitään tervetulolappuja vaan kiellot asiattomasta käytöstä, joten nostimme teltat lähelle pystyyn. Viimeisen n. 20-40 metrin nousun lisäksi hiihtomatka oli aikas tasainen. Matkaa päivälle kertyi n. 19 km.
Seitsemäntenä päivänä siirryimme ensin n. 3,5 km pohjoista, josta teimme kolmen tunnin nousuretken kohti Akka-massiivia. Kahdessa ja puolessa tunnissa Tomi ehti 1600 m korkeudella olevalle järvelle, josta laskuun alas takaisin ahkioille kului 45 minuuttia. Nousumetrejä kertyi n. 700 m. Edestakainen matka oli n. 10 km. Loppupäivän ohjelmassa oli lasku Akan itäpuolelta kohti Guodekjavrrea. Yritimme ehkä turhaan optimoida laskua laskemalla viistoon kohti järveä. Jossain vaiheessa oli pakko ottaa sukset pois jalasta ja kävellä jyrkimmät paikat alas ahkio etupuolella. Helpoiten olisi varmaan päästy alas jatkamalla matkaa suoraa kohti pohjoista ahkioiden jättöpaikalta. Kun pääsimme alas saakka (laskua n. 400 m) niin sieltä löytyi moottorikelkkaura kohti Guodekjavrrea. Järveltä jatkoimme kelkkauraa pitkin länteen. Ura seurasi laskujokea. Laskujoeksi se muuttui kun ensin nousi 40 metriä jälkimmäisen järven tasolle. Loppupäivän matkaksi kertyi n. 11,5 km.
Koska sää oli suosinut (6,5 päivää aurinko lähes pilvettömältä taivaalta seitsemästä), niin jätimme yhden vaelluspäivän käyttämättä ja rykäisimme aamulla viimeisen 11 km järven yli Ritsemiin. Tasaisella jäällä pääsimme viikon treenin jälkeen jo 4 km/h nopeuteen.
Yhteismatkaksi kertyi 133 km, joista 24 km ilman ahkioita.
Suunnittelun pohjaksi karttamateriaalia löytyy osoitteessa http://www.norrbottenkartan.com (Översiktskarta av Norrbotten)
Ritsem
Valitsimme lähtöpaikaksi Ritsemin kylän, josta pääsee suoraan järven yli Akka-massiivin juurelle. Jäätä oli 19.3. mittauksen mukaan yli 50cm.
Pientä epävarmuutta jäätilanteeseen voi aiheuttaa Ritsemin yläpuolella oleva voimala, joka voi juoksuttaa vettä jokea alas suoraan siihen kohtaan josta jäälle pitäisi suksia. Vaaralliset alueet näkee Gällivaren kunnan tiedotteista
Fjällsäker.pdf.
Ritsemissä ei ole mitään muuta kuin iso retkeilymaja, jonka kyljessä on matkailuvaunu ja -auto alue. Vastaanotosta saa jotain elintarvikkeita.
Reissun jälkeen kävimme retkeilymajassa suihkussa ja käytimme vanhan päärakennuksen keittiötä huimaan 20 sek per henkilö hintaan. Tosin vastaanotto taisi olla suljettuna 10:30 - 14:30 välisen ajan. Aamupalatarjoilua ei ollut.
Gällivaarasta Ritsemiin on 150 km, joista viimeiset 100 km kulkee järven sivussa. Tuohon matkaan kului 2,5 tuntia, koska tien loppuosa ei ole kaikkein parhaassa kunnossa. Tosin ei ole pakko itse ajaa vaan sinne kulkee vuorobussikin. Tien varresta löytyi useampikin P-paikka, jotka tähän aikaan olivat täynnä kelkankuljetuskärryjä.
Eräs varteenotettava lähtöpaikka on Suorvan kohdalla sijaitseva pato. Aikaisempien kirjoituksien pohjalta padon ylitse pääsisi kulkemaan, mutta autosta katsottuna kulkuväylät oli aidattu ja portitettu. Ainakin länteen ylemmälle järvelle lähti kelkkauria. Akan juuressa tapaamamme helsinkiläis-tamperelaisen porukan mukaan padolta on parina aikaisempana vuotena lähtenyt kelkkaura jota pitkin pääsee hyvin kulkemaan ensimmäisen nousun ylänköalueelle.
Pientä epävarmuutta jäätilanteeseen voi aiheuttaa Ritsemin yläpuolella oleva voimala, joka voi juoksuttaa vettä jokea alas suoraan siihen kohtaan josta jäälle pitäisi suksia. Vaaralliset alueet näkee Gällivaren kunnan tiedotteista
Fjällsäker.pdf.
Ritsemissä ei ole mitään muuta kuin iso retkeilymaja, jonka kyljessä on matkailuvaunu ja -auto alue. Vastaanotosta saa jotain elintarvikkeita.
Reissun jälkeen kävimme retkeilymajassa suihkussa ja käytimme vanhan päärakennuksen keittiötä huimaan 20 sek per henkilö hintaan. Tosin vastaanotto taisi olla suljettuna 10:30 - 14:30 välisen ajan. Aamupalatarjoilua ei ollut.
Gällivaarasta Ritsemiin on 150 km, joista viimeiset 100 km kulkee järven sivussa. Tuohon matkaan kului 2,5 tuntia, koska tien loppuosa ei ole kaikkein parhaassa kunnossa. Tosin ei ole pakko itse ajaa vaan sinne kulkee vuorobussikin. Tien varresta löytyi useampikin P-paikka, jotka tähän aikaan olivat täynnä kelkankuljetuskärryjä.
Eräs varteenotettava lähtöpaikka on Suorvan kohdalla sijaitseva pato. Aikaisempien kirjoituksien pohjalta padon ylitse pääsisi kulkemaan, mutta autosta katsottuna kulkuväylät oli aidattu ja portitettu. Ainakin länteen ylemmälle järvelle lähti kelkkauria. Akan juuressa tapaamamme helsinkiläis-tamperelaisen porukan mukaan padolta on parina aikaisempana vuotena lähtenyt kelkkaura jota pitkin pääsee hyvin kulkemaan ensimmäisen nousun ylänköalueelle.
Kiitos
Jotta tällaiset reissut onnistuisivat niin kotoa kaiken takaa pitää löytyä se nainen, joka jää pyörittämään arkea lasten kanssa. Nyt reissuun pääsi lähtemään kolme lapsellista äijää, joten kiitos ja kumarrus äideille.
Anteeksi
Tämän vuoden blogi ilmestyy näin jälkikäteen koska oletimme että kännykän kuuluvuus riittää vain reissun ensimmäiselle ja viimeiselle päivälle. Se mitä emme tienneet oli vallitseva -30 asteen säätila iltaisin, joten yhtään riviä ei ole kirjoitettu maastossa. Jos joku tuntee hierontataitoisen, jolta sujuu kommunikaattorin näpyttely pakkasessakin, niin otamme mieluusti ensi reissulle mukaan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)