Päiväohjelma

Normaali päivä oli suurinpiirtein seuraavanoloinen (ajat suomen aikaa)

07:30 - 08:00 herätys, kun aurinko alkoi lämmittämään yöpymispaikkaa
08:00 -> Vesien sulattelua, aamupalan valmistus, pakkaaminen
10:30 Lähtö liikkeelle
13:00 Lounas termareista
17:30 - 18:00 Leiriytyminen
18:00 -> päivällisen valmistus, vesien sulattelua
21:00 Nukkumaan (ulkona pimeää)

Reitti

Ensimmäisenä päivänä hiihdimme Ritsemistä Akkajauren yli Vuojatädno joen suulle, josta nousimme Akan puoliselle rinteelle hiihtämään. Pusikko ei oikeastaan haitannut ahkion vetämistä. Yövyimme Dubbeltoppenilta länteen tulevien laskujokien kohdilla. Päivän hiihtomatka n. 16 km.

Yöpymispaikkamme valinta (kello tuli 18:00) oli osuva, sillä parin sadan metrin päästä alkoi pusikot ja nousu ylänköalueelle Västtopparnan ja Sjnjuvtjudiksen välistä Akan puoleisella rinteellä. Nousua tuli noin n. 500 metristä 850 metriin. Koska nousukarvat irtosivat kahdelta meistä kovan yöpakkasen takia (n. -35 C), niin kävelimme kovaa pohjaa pitkin ensimmäisen tunnin nousun verran kunnes saimme takin sisällä nousukarvat lämmitettyä ja liiman pitämään. Yöksi Nijakin länsipuolelle. Päivän hiihtomatka n. 13 km.



Kolmas päivä kului rattoisasti lähes tasamaalla hiihtäen pitkin Ruohtesvaggea Mikkasstuganille.



Itse kämppä oli lukittu. Vieressä oli pieni kämppä, jossa oli hätäpuhelin, penkit ja pöytä kuudelle hengelle sekä pieni taso. PuuCee löytyi myös paikalta. Yövyimme lähistöllä joen pohjalla. Päivän hiihtomatka n. 17 km.



Neljäntenä päivänä hiihdimme Sarvatjåhkkån puoleista rinnettä pitkin Birtikjavrren kautta Guhkesvaggenin eteläpäässä olevan poroerotuspaikan paikkeille. Tänäänkin hiihto sujui melkein tasaisella maalla. Poroerotuspaikan läheltä löytyi lumen täyttämä PuuCee. Päivän hiihtomatka n. 18 km.



Seuraava päivä käytettiin läheisen Vuojnestjåhkkån (1952 m) huiputukseen. Leiristä matkaa tuli 6 km huipulle, jona aikana noustiin 1100 m.




Nousuun kului neljä tuntia taukoineen ja alas tultiin tunnissa. Nousu sujui suoraviivaisesti nousukarvojen avulla eikä laskussakaan ollut suurempia ongelmia rinteen jyrkkyyden takia. Päivän hiihtomatka n. 14 km.



Kuudentena aamuna aurinko ei herättänytkään meitä, vaan aamun lämpötila oli noussut n -25-30 asteesta n. -10 asteeseen ja ulkona pyrytti lunta. Onneksi tuuli oli selän takaa, kun jatkoimme matkaa pohjoiseen pitkin Guhkesvaggea.



Näkyvyyttä oli sen verran että saimme suunnistettua vaivattomasti ilman kompassisuuntaa näköhavointojen pohjalta. Iltapäivällä pilvipeite hajosi ja tuttu aurinko tuli esille. Illaksi suunnistimme Stuor Stuodakin lounaspuolella olevan porokämpän läheisyyteen. Paikalla oli kaksikin kämppää, joista uudempi oli tiukasta lukittu. Vanhemmassa oli pieni eteinen ja itse kämpässä kaminan lisäksi neljä sänkyä. Ovessa ei ollut mitään tervetulolappuja vaan kiellot asiattomasta käytöstä, joten nostimme teltat lähelle pystyyn. Viimeisen n. 20-40 metrin nousun lisäksi hiihtomatka oli aikas tasainen. Matkaa päivälle kertyi n. 19 km.

Seitsemäntenä päivänä siirryimme ensin n. 3,5 km pohjoista, josta teimme kolmen tunnin nousuretken kohti Akka-massiivia. Kahdessa ja puolessa tunnissa Tomi ehti 1600 m korkeudella olevalle järvelle, josta laskuun alas takaisin ahkioille kului 45 minuuttia. Nousumetrejä kertyi n. 700 m. Edestakainen matka oli n. 10 km. Loppupäivän ohjelmassa oli lasku Akan itäpuolelta kohti Guodekjavrrea. Yritimme ehkä turhaan optimoida laskua laskemalla viistoon kohti järveä. Jossain vaiheessa oli pakko ottaa sukset pois jalasta ja kävellä jyrkimmät paikat alas ahkio etupuolella. Helpoiten olisi varmaan päästy alas jatkamalla matkaa suoraa kohti pohjoista ahkioiden jättöpaikalta. Kun pääsimme alas saakka (laskua n. 400 m) niin sieltä löytyi moottorikelkkaura kohti Guodekjavrrea. Järveltä jatkoimme kelkkauraa pitkin länteen. Ura seurasi laskujokea. Laskujoeksi se muuttui kun ensin nousi 40 metriä jälkimmäisen järven tasolle. Loppupäivän matkaksi kertyi n. 11,5 km.

Koska sää oli suosinut (6,5 päivää aurinko lähes pilvettömältä taivaalta seitsemästä), niin jätimme yhden vaelluspäivän käyttämättä ja rykäisimme aamulla viimeisen 11 km järven yli Ritsemiin. Tasaisella jäällä pääsimme viikon treenin jälkeen jo 4 km/h nopeuteen.

Yhteismatkaksi kertyi 133 km, joista 24 km ilman ahkioita.

Suunnittelun pohjaksi karttamateriaalia löytyy osoitteessa http://www.norrbottenkartan.com (Översiktskarta av Norrbotten)

Ritsem

Valitsimme lähtöpaikaksi Ritsemin kylän, josta pääsee suoraan järven yli Akka-massiivin juurelle. Jäätä oli 19.3. mittauksen mukaan yli 50cm.



Pientä epävarmuutta jäätilanteeseen voi aiheuttaa Ritsemin yläpuolella oleva voimala, joka voi juoksuttaa vettä jokea alas suoraan siihen kohtaan josta jäälle pitäisi suksia. Vaaralliset alueet näkee Gällivaren kunnan tiedotteista
Fjällsäker.pdf.

Ritsemissä ei ole mitään muuta kuin iso retkeilymaja, jonka kyljessä on matkailuvaunu ja -auto alue. Vastaanotosta saa jotain elintarvikkeita.



Reissun jälkeen kävimme retkeilymajassa suihkussa ja käytimme vanhan päärakennuksen keittiötä huimaan 20 sek per henkilö hintaan. Tosin vastaanotto taisi olla suljettuna 10:30 - 14:30 välisen ajan. Aamupalatarjoilua ei ollut.

Gällivaarasta Ritsemiin on 150 km, joista viimeiset 100 km kulkee järven sivussa. Tuohon matkaan kului 2,5 tuntia, koska tien loppuosa ei ole kaikkein parhaassa kunnossa. Tosin ei ole pakko itse ajaa vaan sinne kulkee vuorobussikin. Tien varresta löytyi useampikin P-paikka, jotka tähän aikaan olivat täynnä kelkankuljetuskärryjä.

Eräs varteenotettava lähtöpaikka on Suorvan kohdalla sijaitseva pato. Aikaisempien kirjoituksien pohjalta padon ylitse pääsisi kulkemaan, mutta autosta katsottuna kulkuväylät oli aidattu ja portitettu. Ainakin länteen ylemmälle järvelle lähti kelkkauria. Akan juuressa tapaamamme helsinkiläis-tamperelaisen porukan mukaan padolta on parina aikaisempana vuotena lähtenyt kelkkaura jota pitkin pääsee hyvin kulkemaan ensimmäisen nousun ylänköalueelle.

Kiitos

Jotta tällaiset reissut onnistuisivat niin kotoa kaiken takaa pitää löytyä se nainen, joka jää pyörittämään arkea lasten kanssa. Nyt reissuun pääsi lähtemään kolme lapsellista äijää, joten kiitos ja kumarrus äideille.

Anteeksi

Tämän vuoden blogi ilmestyy näin jälkikäteen koska oletimme että kännykän kuuluvuus riittää vain reissun ensimmäiselle ja viimeiselle päivälle. Se mitä emme tienneet oli vallitseva -30 asteen säätila iltaisin, joten yhtään riviä ei ole kirjoitettu maastossa. Jos joku tuntee hierontataitoisen, jolta sujuu kommunikaattorin näpyttely pakkasessakin, niin otamme mieluusti ensi reissulle mukaan